Vastuullisen sijoittamisen vaikeus

Vastuullisesta sijoittamisesta on tullut valtavirtaa. Sekä yritykset että sijoittajat suurista instituutioista yksityissijoittajiin ovat ryhtyneet parantamaan maailmaa. Hyvä niin.

Samaan aikaan kun vastuullinen sijoittaminen on valtavirtaistunut, on kritiikki sitä kohtaan lisääntynyt. Vastuullisuuden korostamista pidetään toisaalta laskelmoituna viherpesuna, toisaalta naiivina maailmanpelastamisena. Osa kritiikistä on aiheellista, osa johtunee siitä, että me vastuullisen sijoittamisen puolestapuhujat emme ole riittävän tarmokkaasti käsitelleet asiaan liittyviä haasteita.

Yksi keskeisimmistä vastuulliseen sijoittamiseen liittyvistä haasteista liittyy vastuullisuuden määrittelyyn. Vastuullisuudelle ei ole yhteisesti sovittuja standardeja, minkä vuoksi eri toimijoiden tulkinnat voivat erota huomattavasti toisistaan. Olemme muun muassa huomanneet, että eri analyysitalojen samalla yhtiölle antamat vastuullisuusluokitukset poikkeavat usein paljonkin. Perimmäisenä syynä on yhteisten standardien puute, mikä johtaa toisistaan poikkeaviin painotuksiin ja metodologioihin, mitkä taas johtavat erilaisiin luokituksiin. Yksi painottaa enemmän liiketoiminnan yhteiskunnallista tai ympäristövaikutusta, toinen taloudellisia vaikutuksia tai taloudellista riskiä. Sijoittajan ei kannatakaan sokeasti luottaa vastuullisuusluokituksiin, vaan käyttää niitä pikemminkin valistuneina arvioina oman analyysinsa ja päätöksenteon tukenaan.

Euroopassa ensimmäinen yritys yhtenäisten standardien luomiseksi on parhaillaan käynnissä, kun EU neuvottelee uudesta kestävää rahoitusta koskevasta lainsäädännöstä. Tarkoituksena on muun muassa määritellä, mitä liiketoimintaa voidaan pitää kestävänä, millaisia rahoitus- ja sijoitustuotteita voidaan pitää kestävinä ja millaisin ehdoin sijoitustuotteita voi markkinoida vastuullisina. Nyt valmistelussa oleva sääntely keskittyy kuitenkin enimmäkseen ympäristöasioihin ja jättää muut vastuullisuuden osa-alueet vähemmälle huomiolle. Vaillinaisenakin EU-tason lainsäädäntö yhdenmukaistanee kuitenkin alan toimintatapoja ja pakottanee myös vastahakoiset ja mattimyöhäiset hyppäämään vastuullisen sijoittamisen junaan.

Toisaalta se, mikä mielletään vastuulliseksi, on usein kulttuurisidonnaista. Ympäristöasioissa käsitykset lienevät maailmanlaajuisesti samansuuntaisia, mutta sosiaalisten (esim. sukupuolten tasa-arvo) ja hyvään hallintotapaan liittyvien asioiden kohdalla eri kulttuureissa voi olla hyvinkin erilaisia käsityksiä vastuullisesta toimintatavasta. Esimerkiksi Aasiassa yritysten yhteiskuntavastuu mielletään laajemmaksi kuin länsimaissa, mikä näkyy aasialaisten yhtiöiden päätöksenteossa ja heijastuu pääoman tuottoon alentavasti. Globaaleilla markkinoilla eurooppalaisten lasien läpi maailmaa katsova sijoittaja jää helposti vähemmistöön.

Toinen keskeinen haaste liittyy tiedonsaantiin. Olemme huomanneet, että pienet yhtiöt saavat usein vastuullisuudesta heikompia arvosanoja vastuullisuusanalyysia tekeviltä taloilta. Analyysi perustuu julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, mikä asettaa suuret yhtiöt etulyöntiasemaan. Suurilla yhtiöillä on pieniä yhtiöitä enemmän resursseja raportoida ja viestiä vastuullisuuteen liittyvistä asioista. Suppeampi raportointi ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että pienet yhtiöt olisivat suuria vastuuttomampia. Pienten yhtiöiden kohdalla korostuukin salkunhoitajan jalkatyö, tarkkaavaisuus ja toimiva keskusteluyhteys yritysjohtoon.

Kolmantena haasteena vastuullinen sijoittaja törmää väistämättä ongelmiin rajanvedossa. Jos esimerkiksi ydinaseita valmistavat yhtiöt rajataan pois sijoitusuniversumista, pitäisikö samaisia ydinaseita hankkivien valtioiden (kuten USA:n, Iso-Britannian tai Ranskan) velkakirjojen kohdalla toimia samoin? Valtionvelalla rahoitetaan kuitenkin myös monia hyviä asioita, kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa. Tai miten pitäisi suhtautua kehittyvien markkinoiden valtionlainoihin? Moni sijoittaja olisi valmis rajaamaan sijoitussalkustaan pois lainat valtiolle, jonka johto on itsevaltainen ja korruptoitunut. Toisaalta jos kaikki sijoittajat sulkisivat kyseisen maan rahahanat, eniten siitä seuraavasta kassakriisistä kärsisi todennäköisesti tavallinen kansa, joka jäisi vaille eläkkeitään, terveydenhuoltoaan tai koulutusta. Käytännönläheiselle sijoittajalle onkin hyödyllistä omaksua riskinäkökulma täydelliseen puhdasoppisuuteen pyrkimisen sijaan. Siinä missä täydellistä ratkaisua ei useinkaan ole saatavilla, voi vastuullisuusanalyysia hyödyntää sijoituskohteen taloudellisten riskien kartoittamisessa.

Epätäydellisten työkalujen ja puutteellisten menetelmien kanssa työskentely on toisinaan tuskallista, mutta se ei ole syy olla yrittämättä. Tuska asioiden vallitsevaa tilaa kohtaan on jo vuosisatoja ollut kehityksen keskeinen ajuri. Sijoittajan on hyväksyttävä, että maailma ei tältäkään osin ole vielä valmis. Olennaista on suunta – ja se on parempaan.

Vastuullinen sijoittaminen

Tutustu Mandatumin vastuullisen sijoittamisen palveluihin ja löydä kestävämpiä kohteita sijoituksillesi.

Lue lisää