Negatiiviset korot nakertavat yrityksen kassaa

Varallisuuden kasvattaminen

Sairaus on uhka perheen taloudelle

Arjen riskit

Yrityksessä heräsi keräilijä

Grafiikkaa, veistoksia, akvarelleja, luonnoksia, keramiikkaa, öljyvärejä – taidekokoelmien synty pohjautuu intohimoon. Sama pätee myös yritysten yksityisiin kokoelmiin. Sampo Oyj on kerännyt pitkän historiansa saatossa kokoelman, joka kuvastaa Suomen taiteen kehitystä yli 150 vuoden ajalta. Mistä yli tuhannen teoksen kokoelma on saanut alkunsa?
magazine-main
Sammon kokoelma

Taiteen arvo on enemmän

Sammon taidekokoelma pitää sisällään teoksia nimekkäiltä taiteilijoilta Akseli Gallen-Kallelasta Helene Schjerfbeckiin, Juhana Blomstedtista Leena Luostariseen.

”Harva yritys näkee taidekokoelmansa sijoituksena. Tätähän kokoelmat itse asiassa ovat, mutta mikään yhtiö, joka vakavasti ja korkein laatuvaatimuksin kerää taidetta, ei tosissaan ole harkinnut myydä osaa kokoelmasta huonojen suhdanteiden alkaessa”, kirjoitti Berndt Arell Ars Assicurata – Sammon taidetta kultakaudesta nykypäivään -teoksen alkusanoissa.

Yrityskokoelmien taustoja ja motiiveja on tutkinut myös Teija Luukkanen-Hirvikoski (2015). Luukkanen-Hirvikosken mukaan viihtyisä työympäristö, yrityskuva ja yritysten vastuullisuus ovat keskeisimpiä taiteen keräilyn motiiveja. Luukkanen-Hirvikosken mukaan taiteen keräilyn sysäyksenä on perinteisesti ollut johdossa työskentelevien henkilöiden kiinnostus kuvataiteeseen. Myös käytännön tarpeet, kuten uusien toimitilojen valmistuminen, ovat vaikuttaneet kokoelmien karttumiseen.

Kuten monien muiden yritystaidekokoelmien, myös Sammon kokoelma sai alkunsa johtajien aloitteesta: muotokuvista ja edustustilojen sisustamisesta, jotka esittelivät tasokasta ja nimekästä taidetta. Ideologia oli alkujaan myös pedagoginen – henkilöstölle on haluttu tarjota mahdollisuus nauttia ja oppia taiteesta.

Kansallisaarteita takaisin Suomeen

Arellin ja Luttisen kirjoittaman historiikin mukaan Sammon taidehankinnoista toiminnan laajennuttua yhtiöön päätettiin perustaa taidetoimikunta vuonna 1978.

Tulevaisuussuuntautuneisuus ja modernismi vahvistuivat Turun taidemuseon professori Erik Berghin tullessa mukaan taiteelliseksi tiedonantajaksi 1970-luvun lopulla. Nimekkäiden teosten keräilyn lisäksi haluttiin tukea paikallisia, vielä tuntemattomia taiteilijoita. Taidehankinnat olivat Sammon tapa tukea suomalaista kuvataidetta – laadusta tinkimättä.

Suomalaisen taiteen klassikoita ostettiin myös ulkomailta takaisin Suomeen, kuten Helene Schjerfbeckin Virkkaava tyttö (1904) Tukholmasta sekä Pekka Halosen ja Akseli Gallen-Kallelan talvimaisemat.

Jaa artikkeli